 |
| RANSKAN ALPIT |
 |
| LUNTA LIIAN VÄHÄN LASKETTELUUN? |
 |
| ESPANJA JÄÄ TAAKSE |
 |
| MADRID JÄÄ TAAKSE |
 |
| SUOMESSA 18.5.2015 |
 |
| LUNTA SATOI 5CM SUOMESSA 22.5.2015 |
 |
| TULVA TORNIOJOESSA 6.6.2015 |
 |
| JUOKSENKI |
 |
| LARS LEEVI LAESTADIUS POLKU |
tiistai 9. kesäkuuta 2015
tiistai 26. toukokuuta 2015
tiistai 19. toukokuuta 2015
torstai 14. toukokuuta 2015
keskiviikko 13. toukokuuta 2015
tiistai 12. toukokuuta 2015
maanantai 11. toukokuuta 2015
Se on nyt kesa tullu tanne pohjois Espanjaan. Ei tassa ole blogiakkaan jaksanu kirjottaa, kun on menny viikonloppukin aivan vedessa lillumiseksi . Ollaan jopa tarjettu kayda syomassa vanhassa kaupungissa ihan niinko paikallisekki. Illalla myohaan ja parissa erissa paikkaa tapaksia maisteltu.Tuntuu se niin oudolta syoda kymmenen maissa illalla ja pikkulapset pyorii jaloissa ja tuttuja lapsia loytki paljon,ettei meinannu kerita syomaan, kun piti koko ajan tuttujamoikata. Niita tullee vakistenki kuuden viikon aikana.
Vaikka me olimme parhaat pukeneet mita vaatekaapista loyty, silti ei paasty lahimaillekaan espanjalaisten naisten tasolle. Meila oli kengatki kymmenen senttia liian matalat.Hameet meila oli liian pitkat ja samoiten puserot. Olima kylla aivan liian alipukeutuneita illalliselle.Ilma oli mita ihanin, eika palellu ollenkaan. Mika tunne, mutta emma me jaksanneet istua niin pitkaan kuin oppilaamme, vaan liukenimme paikalta hyvissa ajoin.
Launtaina ihmiset pukeutuu myos paivalla parhaipiinsa, tai niin me ainaki luulemme. He kavelevat kauniisti puettuna kavelykadulla. Perheet kulkevat kasikadessa ja shoppailevat. Taala opetellaan kauniiden tapojen lisaksi myos kuluttamaan mahdollisimman nuorena ,mahdollisimman paljon. Suomalaisista puhutaan ,etta olemme tuulipuku kansaa. Sanoisin, etta pukeudumme olosuhteiden vaatimalla tavalla. Ajattelemme ostaessa vaatteita kaytannollisyytta, laadukkuutta, jarkevallisyytta yms. Minusta espanjanlaisilla on toisenlaiset kriteerit.Kuusi viikkoa, kun on tata taman maan tapaa elaa katsellu, niin on tullu montaki asiaa mieleen. Kaikkea en edes tassa julkistaa, mutta ompahan omat elamisen arvot lujittuneet.
Tietenkin olisi mukavaa, jos joku kantaisi kauppakassini ,avaisi minulle ovet, auttaisi takin paaltani, kulkisi kanssani kasikadessa paikassa kuin paikassa. Tassa vain muutamia hyvia puolia, mita olen nahnyt tassa maassa tekevan. Vanhempia kunnioitetaaan, tervehditaan mennen tullen palatessa, puhutellaan tuttuja, jopa tuntemattomia. Palvellaan kaupassa, kahvilassa, kampaajalla ja ravintolassa.
Taalla hymyillaan ja puhutaan paljon.( joskus vahan liiankin paljon) Suomessa sanotaan juuri se mita tarvitsee, ei yhtaan enempaa. No , ei se paha ole, mutta usein voisi keskustella asioista enemman ja olla sydanjuuria myoten jotain mielta. Joskus on vaan hyva olla hiljaa. Taalla joku kysyy ,onko minulla kaikki hyvin, jos vahan aikaa olen omissa ajatuksissani. Espanjalaiset ovat vaatimattomia kielitaitonsa suhteen. Yleensa he joko osaavat hyvin tai ei ollenkaan. Joka kerta he kylla sanovat, etteivat osaa, mutta loppupeleissa selviaa,heidan osaavan minuakin paremmin. Tuohon lapseni sanoisivat, etta siihen ei kylla paljoa tarvita...
Tanaan kolmivuotiaiden ryhmassa opettaja oli poissa ja minut pistettiin luokan eteen ihan kylmiltaan. Yhteista kielta meilla ei ollut, mutta parjasimme neljalla sanalla englanniksi: joulupukki,poro, punainenja ruskea. Syntyi monta taidokasta pukkia ja poroa muovailuvahasta ja paperiin piirrettyna. Eika yksikaan lapsi joutunut tuntini aikana nurkkaan, mika oli tassa luokassa harvinaista. Nama suloiset lapset huutavat nimeani, kun saavun ruokalaan.Mukavaa olla nain suosittu. Kylla se suosio tasta laskee ,kun saapuu kesakuussa tyopaikalle. Viikko viela aikaa seurata espanjalaisten elamaa, uusia ystavia on talta reissulta saatu.
Vaikka me olimme parhaat pukeneet mita vaatekaapista loyty, silti ei paasty lahimaillekaan espanjalaisten naisten tasolle. Meila oli kengatki kymmenen senttia liian matalat.Hameet meila oli liian pitkat ja samoiten puserot. Olima kylla aivan liian alipukeutuneita illalliselle.Ilma oli mita ihanin, eika palellu ollenkaan. Mika tunne, mutta emma me jaksanneet istua niin pitkaan kuin oppilaamme, vaan liukenimme paikalta hyvissa ajoin.
Launtaina ihmiset pukeutuu myos paivalla parhaipiinsa, tai niin me ainaki luulemme. He kavelevat kauniisti puettuna kavelykadulla. Perheet kulkevat kasikadessa ja shoppailevat. Taala opetellaan kauniiden tapojen lisaksi myos kuluttamaan mahdollisimman nuorena ,mahdollisimman paljon. Suomalaisista puhutaan ,etta olemme tuulipuku kansaa. Sanoisin, etta pukeudumme olosuhteiden vaatimalla tavalla. Ajattelemme ostaessa vaatteita kaytannollisyytta, laadukkuutta, jarkevallisyytta yms. Minusta espanjanlaisilla on toisenlaiset kriteerit.Kuusi viikkoa, kun on tata taman maan tapaa elaa katsellu, niin on tullu montaki asiaa mieleen. Kaikkea en edes tassa julkistaa, mutta ompahan omat elamisen arvot lujittuneet.
Tietenkin olisi mukavaa, jos joku kantaisi kauppakassini ,avaisi minulle ovet, auttaisi takin paaltani, kulkisi kanssani kasikadessa paikassa kuin paikassa. Tassa vain muutamia hyvia puolia, mita olen nahnyt tassa maassa tekevan. Vanhempia kunnioitetaaan, tervehditaan mennen tullen palatessa, puhutellaan tuttuja, jopa tuntemattomia. Palvellaan kaupassa, kahvilassa, kampaajalla ja ravintolassa.
Taalla hymyillaan ja puhutaan paljon.( joskus vahan liiankin paljon) Suomessa sanotaan juuri se mita tarvitsee, ei yhtaan enempaa. No , ei se paha ole, mutta usein voisi keskustella asioista enemman ja olla sydanjuuria myoten jotain mielta. Joskus on vaan hyva olla hiljaa. Taalla joku kysyy ,onko minulla kaikki hyvin, jos vahan aikaa olen omissa ajatuksissani. Espanjalaiset ovat vaatimattomia kielitaitonsa suhteen. Yleensa he joko osaavat hyvin tai ei ollenkaan. Joka kerta he kylla sanovat, etteivat osaa, mutta loppupeleissa selviaa,heidan osaavan minuakin paremmin. Tuohon lapseni sanoisivat, etta siihen ei kylla paljoa tarvita...
Tanaan kolmivuotiaiden ryhmassa opettaja oli poissa ja minut pistettiin luokan eteen ihan kylmiltaan. Yhteista kielta meilla ei ollut, mutta parjasimme neljalla sanalla englanniksi: joulupukki,poro, punainenja ruskea. Syntyi monta taidokasta pukkia ja poroa muovailuvahasta ja paperiin piirrettyna. Eika yksikaan lapsi joutunut tuntini aikana nurkkaan, mika oli tassa luokassa harvinaista. Nama suloiset lapset huutavat nimeani, kun saavun ruokalaan.Mukavaa olla nain suosittu. Kylla se suosio tasta laskee ,kun saapuu kesakuussa tyopaikalle. Viikko viela aikaa seurata espanjalaisten elamaa, uusia ystavia on talta reissulta saatu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)